Pipariprosessi

Voisin sanoa, että tunnelma oli jouluinen ja euforinen. Hymyillen mietin paluuta lapsuusaikaan, sitä kun pienempänä aina kokoonnuimme suurinpiirtein itsenäisyyspäivän aikoihin mummille leipomaan piparitalot, pipareita ja joulupullaa. Taustalla soi Nat King Colen The Christmas song, tunnelmaa vahvistivat ilmassa leijuva neilikan, kanelin, pomeranssin ja inkiväärin tuoksu; siemailin puuhailun lomassa kuumaa glögiä, nautin jouluvaloista ja kynttilöistä ja ulkona tuprutti hiljalleen lunta. 

Eeerr, WROONG!

Oikeasti taustalla pauhasi Matti Airaksisen ysärijyystö, palelin päivän aikana villinneen kamalan kylmän tuulen takia eivätkä piparitalon osat meinanneet millään pysyä aloillaan; jouduin kaulimaan ja leikkaamaan osia monta kertaa uudestaan, jotta ne olisivat edes suurinpiirtein suorat. Paistovaiheessa huomasin, miten taikina turpoaa ja osista tulee todella paksuja - kenties koepaisto olisi ollut paikallaan ennen osien leikkaamista taikinasta.... ja tämä oli vain yksi ilta! Tämän ruljanssin jälkeen kaivattiin yksi päivä hermolepoa (joskin piparitaikinaa käsittelin silloinkin) ja seuraavana päivänä, viime sunnuntaina, aloitettiin kokoaminen.

Tahdoin piparitalooni ikkunat ja kiinnitin kääntöpuolelle liivatepalaset pikeerillä. Kun ikkunat olivat kuivuneet paikoilleen, huomasin, että liivatelevy taipuu eikä siis enää pysy muodossaan, jolloin se rapisee pois. Tästä ei puhuttu missään leivontafoorumeilla mitään... Kauhuissani mietin jo miltä talo näyttäisi valmiina räjähtäneine ikkunoineen, mutta onneksi pikeeri oli sen verta tujua tavaraa, että se pysyi jotenkin muodossaan ilman kiinnittyspintaa ja pystyin uusimaan ikkunanpokat, kun talo oli pystyssä.

Talon seinät kuitenkin koristelin ennen kiinnitystä pikeerillä ja pehmeillä hopeakuulilla, halusin talosta melko herkän ja yksivärisen. Oli mulla ranskanpastilleja ja värikkäitä pikkukarkkeja, mutta ne päätyivät muutamaa kattoon eksynyttä kappaletta lukuunottamatta parempiin suihin... :)

Bongaa kuvasta jo kerran irronneet liivateikkunat.

Koska halusin kokeilla jotain erilaista, päätin kokeilla talon kokoamista pikeerillä, jotta saumakohtiin sulan sokerin päälle pursotettu koristepikeeri ei värjääntyisi vaaleanruskeaksi... noh, jos olisin tiennyt miten kauan aikaa osien kestää kiinnittyä toisiinsa, olisin kenties valinnut toisin. Tunnin, parin välein liimailimme aina uutta osaa paikalleen, kun edellinen tuntui suurinpiirtein pysyvän pystyssä. 

Ensin parit seinät pystyyn.....tukirakenteet shottilaseista ja muumimukeista..

...ensimmäinen kattopuolikas pystyyn 4 cl viinamitalla (koska mikään muu ei ollut sopivan korkuinen harjan alle)

...toinen sitruspusertimen ja tuikun avulla..

..ja viimein kuusi pihaan shottilasiin tukien.

Ja tähän meni yksi sunnuntai. Yksi yö hermolepoa ja katon koristelu sekä muu viimeistely; jääpuikot ja lumi katonpieluksiin ja savupiippuun, ikkunankarmien tekoa uudeelleen ja sellaista pientä... Tomusokeritkin ripottelin talon päälle kahdesti, meinasi jonkin sortin lumimyrsky peittää talon ekalla kerralla.....

Talo ei ole täydellinen ja sen koristeluun on käytetty joidenkin mielestä liian vähän karkkia, mutta ainakin siinä näkyy itsetehdyn leima ja se tuo tällaiseen 50-neliöiseen opiskelijakaksioon kivasti joulutunnelmaa hyasintin ja muutaman joulupallon ohella. Sitäpaitsi ensi vuonna tiedän, mitä tehdä toisin!

Ps. Kiitos V rakennusinsinöörinä toimimisesta; kaavoituksesta ja osien kiinnitysavusta.